Kaiken maailman

Tassahan tata aikaa on taas vierahtanyt! Kerrottavaakin riittaa.

Viikko sitten sunnuntaina 14.10. meilla oli au pair -tapaaminen yhdessa toisen alueen au pairien kanssa. Tapaaminen alkoi klo 11.00 yhdella Fall Cityn maatilalla, jonne ei aja, kuin vajaa 20 min tasta kotoa. Ajattelin, etta teemme jotain hauskaa kurpitsoista. Saa oli sateinen, mutta suhteellisen lammin. Paikalle paastyani juttelin hetken LCC:ni (Local Childcare Cordinator), Melindan kanssa miten elama on sujunut taalla. Lisaksi allekirjoitin yhden paperin, etta perhe ei tyollista minua enempaa, kuin 45 tuntia viikossa ja ovat joka viikko maksaneet palkan minulle. Sitten Melinda sanoi, etta nyt voit menna katselemaan kurpitsoita ja ottamaan valokuvia yms. Seisoskelin muutaman muun au pairin kanssa pihalla ja nama muut au pairit olivat kaikki Saksasta tai saksaa puhuvista maista ja he sitten ystavallisesti paattivat puhua saksaa keskenaan. Oli tosi hyvat keskustelut. :) Onneksi kaverini Nikola ja Katharina (molemmat myos Saksasta, mutta puhuvat aina englantia, myos keskenaan) tulivat pian myos paikalle ja elama helpottui. Oli mukava nahda muita au paireja, mutta muuten tapahtuma oli erittain tylsa. Katselimme ja kiertelimme sita maatilaa ja kurpitsapeltoja kaksi tuntia. Ja valilla tuli kivasti vetta. No onneksi kello loi 13.00 ja paasimme lahtemaan! Ja arvaten... Nikolan ja Katharinan kanssa shoppailemaan. Hups. Mutta loysin pinkit farkut! Ja talvikengat.

Maanantaina 15.10. pojat aloittivat uimakoulun North Bendissa sijaitsevalla sisauima-altaalla. He kayvat siella nyt joka maanantai ja keskiviikko aamu. Minua on pari kertaa luultu siella heidan aidikseen. Enkai ma nyt aidilta nayta!! Viikko sujui ihan hyvin poikien kanssa. Valilla pojat unohtivat miten kayttaydytaan ja kuunnellaan minua, mutta pikku juttuja sellaiset.

Torstaina 18.10. aloitin au paireille tarkoitetun englannin kielen kurssin Lake Washingtonin Teknologian instituutissa. Kurssilla harjoitellaan puhumista ja kommunikointia englanniksi. Kayn samassa koulussa myos heti peraan toisen au paireille tarkoitetun englannin kielen kurssin, jossa kuunteluiden kautta opiskellaan amerikan slangia, idiomeja ja sanastoa.

Lauantaina 20.10. oli taas hullun mukava paiva! Ensin aamulla Seattle Majesticsin jenkkifudisreenit ja lounas joukkueen kanssa. Reenit olivat mahtavat ja opin uutta ja paa meni tietty pikkuisen pyoralle kaikesta uudesta. Mutta kylla se siita! Illalla lahdin sitten toisten au pairien kanssa Seattleen Georgetownin vanhaan ruumishuoneeseen tehtyyn Kummitustaloon (Georgetown Morgue Seattle Haunted House). Ideahan oli minun. Ja voin kertoa, etta en mene enaa ikina vastaavaan paikkaan, sen verran oli inhottava paikka! Taloon mentiin siis kavelemaan pitkin muuttuvaa kaytavaa ja kuolleiksi, hulluiksi, verisiksi potilaiksi, vampyyreiksi, hirvioiksi ja pelottaviksi pelleiksi pukeutuneet nayttelijat hyppivat ties mista ovista ja luukuista eteen pelottelemaan. Kurkku on vielakin kipea kaikesta kiljumisesta. Nayttelijat eivat koskeneet keneenkaan, mutta tulivat todella lahelle huutamaan ja jaivat eteen seisomaan. Hyi... Viimeiset mutkat olivat pahimmat. Kavelimme vanerikaytavassa ja jostain alkoi kuulumaan moottorisahan aani. Sitten jostain hyppasi sellainen pelottava pelle nenan eteen huutaen, jolla oli moottorisaha kadessa. Sehan lahti sitten jahtaamaan! HYI!! APUA!!! IIIIIIIIIIIK!!! ULOS ULOS ULOS!! Ja EI ENAA IKINA uudelleen. Mutta suosittelen lampimasti teille kaikille muille!

Tanaan sunnuntaina 21.10. olen vain ollut kotona. Herasin 9.00 aikaan aamulla ja skypettelin aidin kanssa. Sitten soin vahan aamupalaa ja katsoin jenkkifudista telkkarista. Sitten juttelin Jennin kanssa facebookin videokeskustelussa, jonka jalkeen menin paivaunille. Herattyani menin keittioon, jossa pojat ja Gabby (host-aiti) koristelivat halloween-pikkuleipia. Itsekin koristelin muutaman. He antoivat minulle lahjakortin pedikyyriin, koska olen ollut niin loistava au pairi. Kivahan se on saada kiitosta :)
Illalla kavin viela puntilla ja uimassa, ettei nyt aivan tulisi vetela paiva.

Kohta nukkumaan! Uusi viikko taas edessa!

Talta se moottorisaha-pellekin suurinpiirtein naytti

Menossa sisalle Haunted Houseen!

Ulkona Haunted Housesta ja hengissa!

Pari kurpitsaa

Muutama kurpitsa lisaa

Tein lihapullia

Huh, ei ollut se helpon keskiviikko sitten tama.

Aamulla pojat olivat viela ihan kiltisti, mutta lounaalta alkaen sitten ihme sirkus paalla. Vissiin pieni uhmaika. No ei muuta kuin Declan jaahylle ja suoraan paivaunille ilman satua, kun ei lopettanut potkimasta minua lounaalla. Paivaunien jalkeen pojilla hullu tappelu jostain typerasta naamiaisasusta. Pojat leikkivae legoilla ja kielsin ottamasta lisaa leluja. No Declan ei sitten vissiin muistanut tata kieltoa ja kaivoi naamiaisasun esille. Itkua ja huutoa. Kaskin molemmat pojat alakertaan sohvalle istumaan, jotta voin pitaa puhuttelun. Logan ei sitten suostunut istumaan, annoin varoituksen, laskin kaksi kertaa viidesta nollaan, poika jaahylle. Lisaa huutoa ja raivoa. Voi jeesus.. No loppujen lopuksi sain pidettya puhuttelun molemmille ja sanoin, etta heidan pitaa kayttaytya ja kuunnella minua. Declan sitten vastasi tahan, etta han maaraa taalla. No tein pojalle selvaksi, etta asiat eivat todellakaan mene niin.

Pojat jatkoivat leikkimista alakerrassa ja mina jatkoin lihapullien tekemista. Yhtakkia Declan menee ja lyo Harper-koiraa ja sitten tulee ja lyo minua. Jaahylle. Ei hyvanen aika. Paivallinenkin oli kuin sirkus.

Kun vanhemmat tulivat kotiin, kerroin paivasta heille ja he pikkuisen sitten juttelivat pojille. No kaiken huipuksi, eilen oli Gabriellen syntymapaivat, joten tanaan oli tarjolla syntymapaivakakkua. Itse olisin kieltanyt pojilta kakun kamalan paivan vuoksi, mutta tietty pienet kullanmuruset saivat kakkua.

Tallakin hetkella Declan raivoaa ylakerrassa aidilleen. Declan on ilmeisesti joutunut jaahylle taas huonosta kaytoksesta. Tuo nukkumaanmenokin on joka ikinen ilta ihme sirkus. Huhhuh. No onneksi on niita helpompiakin paivia! Uhmaika...

Mutta lihapullat oli kylla mielettoman hyvia, vaikka itse sanonkin!!

Pikkuisen kuvia

Ruoka on hyvaa ja sita on riittavasti

Illallinen tyttojen kanssa

Muutama juustokakkuvaihtoehto..

Cecilie Tanskasta

Kurpitsajuustokakku

<3

Halloween puskee paalle..

Halloween lahestyy!

Viikonpaivat aina vaan hurahtavat ohitse taalla, mutta onneksi nyt loysin pienen hetken, etta voi kirjoittaa teille tanne!

Viime viikonloppu (29.-30.9.) oli aivan mahtava! Ensin lauantaina aamulla oli ensimmaiset jenkkifutisreenit taalla! Oli hullun mukavaa ja kivaa! Reenien jalkeen menimme uuden joukkueen kanssa lounaalle Seattleen. Mahtavaa porukkaa kerta kaikkiaan! Odotan innolla peleja! Viela ei hirvean usein ole reeneja, ilmeisesti siksi, etta ei ole kausi menossa. Nyt seuraavat reenit/kokeilupaiva on 20.10. ja seuraava vasta 20.11. Tammikuussa sitten alkaa harjoittelukausikin kunnolla pyorimaan.

Lauantai-iltana toinen au pair Nikola jarjesti pizza partyt! Oli todella mukava tutustua toisiin au paireihin, ketka tyoskentelevat Snoqualmiessa tai viereisissa kaupungeissa. Ihania tyttoja!

Sunnuntaina menimme host-perheeni kanssa laheiselle maatilalle hakemaan kurpitsoja halloweenia varten. Valitsin isoimman kurpitsan, minka pellolta loysin! Se on iso ja oranssi! Toivottavasti se muuttuu hevosten vetamaksi vaunuksi viela joku yo!

Matkalla maatilalle nain erittain ironisen tapahtuman, omasta mielestani. Tie oli hyvin mutkainen ja nopeusrajoitus oli n. 40-50 mph eli n. 60-80 km/h. Nain liikennemerkin tien vieressa, jossa kehotettiin ajamaan varovaisesti. Heti seuraavan mutkan takana joku vanhempi mieshenkilo oli ajanut ulos tielta. Siella sitten poliisit kirjoittivat sakkoja ja hinaaja hinasi autoa. Onneksi henkilovahinkoja ei tiedettavasti tapahtunut, mutta minusta tama tapahtuma oli hyvin ironinen.

Iltapaivalla lahdin sitten viela parin muun au pairin kanssa shoppailemaan Bellevuehen. Osasin ihan itse ajaa Bellevuehen ja ilman navigaattoria! Kylla, siis ilman apuja! Iltapaiva oli todella hauska ja mukava! Taalla on ihan liikaa ihania kauppoja ja ihan liian ihanat hinnat! Kavimme myos syomassa The Cheescake Factoryssa! Mahtavaa ruokaa ja viela mahtavammat juustokakut! Herranjestas sentaan sita juustokakkua! Palakin oli iso!

Halloween tosiaan on 31.10. ja se alkaa jo nyt nakymaan taalla. On nakynyt jo tulostani asti, mutta nyt viela enemman. Kaupat ovat taynna halloween rekvisiittaa, asusteita, ruokia, juomia, yms. Ihmiset ovat alkaneet myos koristelemaan talojaan halloweenia varten. Pihoilla nakyy kurpitsoita, hautakivia, luurankoja, noitia, zombeja ja vaikka ja mita! Hauskaa ja kummallista! On todella hauskaa saada kokea oikea amerikkalainen halloween! Odotan innolla! Oma halloweenasunikin saapui eilen postissa. Viime tiistaina meinasin ajaa ojaan illalla, kun joku hauska ihminen oli paattanyt ripustaa luurangon tien viereen puuhun roikkumaan. Oli aivan pimeaa jo ja kun luuranko ilmeistyi ajovaloihin niin hyva, etta en itse muuttunut luurangoksi. Todella hauskaa hei!

Syksy alkaa tekemaan tuloaan myos tanne! Paivat ovat kylla olleet kauniita ja aurinkoisia, mutta aamut ja yot ovat jo aika viileita. Nautin nyt naista viimeisista aurinkoisista paivista ennen kunnon syksya ja "talvea". 

Juustokakkua The Cheescake Factoryssa

Kurpitsa!

 

Yksi kaunis aamu. Kuva golf-clubilta.

Kotikatu

IHANAT <3

Syksy tulee!

Kotikadun kyltti :)

Hankalaa valilla

Huh, valilla on niita vaikeita paiviakin..

Tanaan Declan ei sitten kuunnellut minua yhtaan, ei sitten yhtaan. Ei aamulla, ei paivalla, ei paivaunien jalkeen, ei iltapaivalla. Logankin sanoi minulle: "Otteliina, I don't want that you talk to me!!" Kivasti.

Aamulla klo 9.00 piti laittaa Declan ensimmaiselle timeoutille. Sanani eivat kerta kaikkiaan tuntuneet menevan perille. Lounaalla poika jatkoi pelleilya ja huonoa kaytostaan vaikka monesti pyysin lopettamaan. Huoh...

Paivaunien jalkeen Declan itki reilut 20 minuuttia aitiaan. Sanoin, etta aiti ei ole kotona ja yritin rauhoitella poikaa. Ei kelvannut syli, silitys tai hali. Poika sitten itki aikansa ja lopulta tuli minun ja Loganin kanssa leikkihuoneeseen.

Kun vanhemmat tulivat kotiin, kerroin miten paiva oli mennyt. Gabrielle yritti kysya Declanilta, oliko han ollut kiltti poika tanaan. Tottakai poika sanoi, etta "tottakai olen ollut kiltti poika!" No eihan se ihan niinkaan ollut..
Gabrielle sitten jutteli Declanin kanssa hetken. Katsotaan miten minun kay sitten ensi viikolla poikien kanssa! Onko kuuntelukorvat ja ymmarrys loytaneet takaisin poikien paahan.

Onneksi on viikonloppu. Huomenna on kiva paiva tiedossa! Aamulla ensin ensimmaiset jenkkifudisreenit, sitten siita lounaalle joukkueen kanssa. Joukkuehan on Seattle Majestics, jos joku ei sita viela tiennyt! Illalla sitten toisen au pairin Nikolan pizza partyihin! Huomista odotellessa!

Hyvaa yota <3

Elamata

Blogitekstien ensimmaiset lauseet ovat aina vaikeimmat. En oikein ikina tieda miten pain aloittaisin kirjoittamaan kuulumisiani. No nyt on ensimmaiset lauseet tehty, joten loppu onkin helppoa.

Elama Snoqualmiessa on jatkunut hyvin. Olen alkanut jo tottua asioihin ja elamaan taalla. Liikenne ruuhka-aikaan on varmaan ainut asia mihin en ole oikein tottunut, enka varmaan tule tottumaan koskaan. Ihme ajotapoja joillakin taalla. Valilla kiukuttaa, valilla huvitta. Liikaa autoja!

Taytyy vahan palata ajassa taaksepain ja kertoa yksi hassu juttu Training Schoolista. Oli kolmas ilta ja kavelin ruotsalainen huonetoverini Andrean ja toisen kaverini ruotsalaisen Esmeraldan kanssa kolmanteen kerrokseen, missa huoneemme sijaitsi. Omassa huoneessani oli 5 muuta minun lisakseni. Portaissa Andrea sitten kysyi, etta missa huoneessa nukun. Naytin avainta ja samassa Andrea tajusin huoneen olevan sama kuin hanella! Hahha, minua nauratti, Andreaa havetti, koska oikeasti tiesi, etta nukun samassa huoneessa. Noin 3 minuuttia tasta, olimme huoneessamme ja toinen huonetoverini Claire (Australiasta) kysyi: "Otteliina, nukutko sinakin taalla?" No, olinhan nukkunut jo siella kaksi yota!! Minua huvitti juttu, Andreakin nauroi, etta ei ole todellista! Kysyin heilta, etta olenko niin pieni, etta minua ei muka huomaa. Se oli sita kuuluisaa tilannekomiikkaa parhaimmillaan!

Olen jaksanut kummastella koko reissun ajan sita, etta miten ihmiset taalla pain ovat todella ystavallsia ja mukavia. Naapurit auttavat toisiaan ja tassa meidan lahiossa naapureilla on todella hyvat valit ja kaikki viettavat aikaa keskenaan paljon. Mutta muutenkin.. Tuntemattomat ihmiset lausuu kohteliaisuuksia kaupassa, kirjastossa, kuntosalilla, kynsistudiolla ja kaikkialla! Valilla tama on hammentavaa, mutta samalla todella ilahduttavaa ja saa hymyilemaan!

Viime sunnuntaina kavimme host-perheeni kanssa The Pyuallup Fairissa. Oli muuten ihan torkeeeeeeen suuri huvipuisto se. Alueella oli huvipuistoalue isoille lapsille ja aikuisille, oma suuri alue pienten lasten laitteille, hirveasti ruokakojuja ja -paikkoja, jaateloa, caramel appleja, hattaraa, pari messuhallia, auto- ja traktorinayttelyt, pari areenaa, joissa jarjestetaan mm. rodeo-esityksia ja konsertteja, kojuja taynna erilaisia vaatteita, erillinen ostoshalli, puusepan metallisepan kojuja ja pajoja, erilaisia nayttelyita ja pari suurta navettaa taynna lehmia, possuja, lampaita, seeproja, kameleita yms. hassuja elaimia. Huhhuh.. Eka puoli tuntia meni siina, etta ihmettelin tata suuruutta. Ja tietty sita ihmismaaraa. Hyva, etta en eksynyt!

Au pairin elamakin on lahtenyt ihan hyvin rullaamaann. Pojat ovan yleensa tosi kiltteja ja mukavia. Mutta valilla joutuu tietty puuttumaan riitoihin tai huonoon kaytokseen. Jaahylle en ole viela poikia laittanut, koska alkaessani laskea viidesta yhteen, pojat alkavat samantien tottelemaan. Tiistaisin ja torstaisin on hyvin omaa aikaa kayda puntilla, kun pojat ovat koulussa ja iltaisin ehdin myos tekemaan omia juttuja ja harrastuksiani hyvin. Ja tietty viikonloppuisin on paljon omaa aikaa, jota voi viettaa yksin, kavereiden tai perheen kanssa.

Pieni koti-ikava on puskenut paalle. Valilla voimakkaammin, valilla ei ollenkaan. Kavereita ja perhetta on ikava. Ja minun pienta Misu-kissaani tietty! Onneksi yhteytta on helppo pitaa Skypen ja Facebookin avulla. Korttejakin olen lahetellyt, mutta niihin on vaikea saada vastauksia takaisin! Mutta kortteja on tosi kiva lahetella.

Myos blogin viimeiset lauseet ovat hankalia. Mika on hyva tapa lopettaa blogiteksti?

Rankka iltapaiva pedikyyrissa :)

Pari kaveria lahteny!

Week one down

Ensimmainen viikko takana. Moneen uuteen asiaan on ollut totuttelemista ja sulattelemista, mutta asiat alkavat jo rullaamaan hyvin! Autolla ajaminen on ehka se hurjin juttu talla hetkella. Keskiviikkona ajoin ensimmaisen kerran autoa taalla. Ei tuossa taajama-ajossa nyt oikein mitaan hurjaa ole, mutta sitten kun paasee moottoritielle, niin alkaa vahan janskattaa! Nelja tai kolme kaistaa yleensa, miljoona autoa, miljoona nopeusmittarissa.... Vaatii viela totuttelua.

Host-perhe on mita mahtavin! Pojatkin ovat olleet toistaiseksi viela ihan kiltisti, mutta nyt, kun entinen au pair Monica lahtee takaisin Tanskaan, pojat tulevat varmasti koettelemaan minun rajojani. Eikohan me kuitenkin sopuun paasta asioissa poikien kanssa.

Tanaan meilla oli ensimmainen au pair tapaaminen Seattlessa, jonne tulivat kaikki au pairit Seattlesta ja sen ymparistosta. Noin 150 au pairia ympari melkein jokaisesta maailman kolkasta. Tapasin myos toisen suomalaisen au pairin. Tapaaminen oli nimeltaan The Scavenger Hunt ja tassa metsastyksessa meidan piti neljan hengen joukkueissa vastailla erilaisiin kysymyksiin koskien Seattlea ja etsia kaiken maailman tavaroita ja juttuja ympari kaupunkia. No tulipahan nahtya mestoja! Seattle on tosi kaunis kaupunki! Huikea.

Olen koko viikon aina uudelleen ja uudelleen ihmetellyt tata luonnon kauneutta ja mahtavuutta taalla. Joka puolella voi nahda kauniita jylhia vuoria ja kukkoloita, jarvia on ymparilla ja Snoqualmie (minun oikea asuinpaikkani) on myos todella kaunis ja hellyyttava pikku kaupunki. Joka paiva taalla nakee peuroja kavelemassa tien laidalla, ne ovat niin tottuneita ihmisiin ja asutukseen, etta eivat lahde oikeastaan karkuun. Karhuja en viela ole tavannut, vaikka ne asuvat kaytannossa ihmisten takapihoilla.

Pikkuhiljaa alkaa Seattle ja sen ymparilla olevat pikkukaupungit hahmottua puistoineen ja maamerkkeineen. Muutamia hyvia shoppailupaikkoja olen tietysti jo loytanyt!! Ja se saattaa nakya visa-laskussa... Sori aiti! <3

Kirjoittelen taas!

Snoqualmi Falls

Hmm.. Loysin Under Armorin Outletin

Ensimmainen Starbucks-kahvila ikina!

The wall of GUM!!