Huh, valilla on niita vaikeita paiviakin..
Tanaan Declan ei sitten kuunnellut minua yhtaan, ei sitten yhtaan. Ei aamulla, ei paivalla, ei paivaunien jalkeen, ei iltapaivalla. Logankin sanoi minulle: "Otteliina, I don't want that you talk to me!!" Kivasti.
Aamulla klo 9.00 piti laittaa Declan ensimmaiselle timeoutille. Sanani eivat kerta kaikkiaan tuntuneet menevan perille. Lounaalla poika jatkoi pelleilya ja huonoa kaytostaan vaikka monesti pyysin lopettamaan. Huoh...
Paivaunien jalkeen Declan itki reilut 20 minuuttia aitiaan. Sanoin, etta aiti ei ole kotona ja yritin rauhoitella poikaa. Ei kelvannut syli, silitys tai hali. Poika sitten itki aikansa ja lopulta tuli minun ja Loganin kanssa leikkihuoneeseen.
Kun vanhemmat tulivat kotiin, kerroin miten paiva oli mennyt. Gabrielle yritti kysya Declanilta, oliko han ollut kiltti poika tanaan. Tottakai poika sanoi, etta "tottakai olen ollut kiltti poika!" No eihan se ihan niinkaan ollut..
Gabrielle sitten jutteli Declanin kanssa hetken. Katsotaan miten minun kay sitten ensi viikolla poikien kanssa! Onko kuuntelukorvat ja ymmarrys loytaneet takaisin poikien paahan.
Onneksi on viikonloppu. Huomenna on kiva paiva tiedossa! Aamulla ensin ensimmaiset jenkkifudisreenit, sitten siita lounaalle joukkueen kanssa. Joukkuehan on Seattle Majestics, jos joku ei sita viela tiennyt! Illalla sitten toisen au pairin Nikolan pizza partyihin! Huomista odotellessa!
Hyvaa yota <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti