Elama Snoqualmiessa on jatkunut hyvin. Olen alkanut jo tottua asioihin ja elamaan taalla. Liikenne ruuhka-aikaan on varmaan ainut asia mihin en ole oikein tottunut, enka varmaan tule tottumaan koskaan. Ihme ajotapoja joillakin taalla. Valilla kiukuttaa, valilla huvitta. Liikaa autoja!
Taytyy vahan palata ajassa taaksepain ja kertoa yksi hassu juttu Training Schoolista. Oli kolmas ilta ja kavelin ruotsalainen huonetoverini Andrean ja toisen kaverini ruotsalaisen Esmeraldan kanssa kolmanteen kerrokseen, missa huoneemme sijaitsi. Omassa huoneessani oli 5 muuta minun lisakseni. Portaissa Andrea sitten kysyi, etta missa huoneessa nukun. Naytin avainta ja samassa Andrea tajusin huoneen olevan sama kuin hanella! Hahha, minua nauratti, Andreaa havetti, koska oikeasti tiesi, etta nukun samassa huoneessa. Noin 3 minuuttia tasta, olimme huoneessamme ja toinen huonetoverini Claire (Australiasta) kysyi: "Otteliina, nukutko sinakin taalla?" No, olinhan nukkunut jo siella kaksi yota!! Minua huvitti juttu, Andreakin nauroi, etta ei ole todellista! Kysyin heilta, etta olenko niin pieni, etta minua ei muka huomaa. Se oli sita kuuluisaa tilannekomiikkaa parhaimmillaan!
Olen jaksanut kummastella koko reissun ajan sita, etta miten ihmiset taalla pain ovat todella ystavallsia ja mukavia. Naapurit auttavat toisiaan ja tassa meidan lahiossa naapureilla on todella hyvat valit ja kaikki viettavat aikaa keskenaan paljon. Mutta muutenkin.. Tuntemattomat ihmiset lausuu kohteliaisuuksia kaupassa, kirjastossa, kuntosalilla, kynsistudiolla ja kaikkialla! Valilla tama on hammentavaa, mutta samalla todella ilahduttavaa ja saa hymyilemaan!
Viime sunnuntaina kavimme host-perheeni kanssa The Pyuallup Fairissa. Oli muuten ihan torkeeeeeeen suuri huvipuisto se. Alueella oli huvipuistoalue isoille lapsille ja aikuisille, oma suuri alue pienten lasten laitteille, hirveasti ruokakojuja ja -paikkoja, jaateloa, caramel appleja, hattaraa, pari messuhallia, auto- ja traktorinayttelyt, pari areenaa, joissa jarjestetaan mm. rodeo-esityksia ja konsertteja, kojuja taynna erilaisia vaatteita, erillinen ostoshalli, puusepan metallisepan kojuja ja pajoja, erilaisia nayttelyita ja pari suurta navettaa taynna lehmia, possuja, lampaita, seeproja, kameleita yms. hassuja elaimia. Huhhuh.. Eka puoli tuntia meni siina, etta ihmettelin tata suuruutta. Ja tietty sita ihmismaaraa. Hyva, etta en eksynyt!
Au pairin elamakin on lahtenyt ihan hyvin rullaamaann. Pojat ovan yleensa tosi kiltteja ja mukavia. Mutta valilla joutuu tietty puuttumaan riitoihin tai huonoon kaytokseen. Jaahylle en ole viela poikia laittanut, koska alkaessani laskea viidesta yhteen, pojat alkavat samantien tottelemaan. Tiistaisin ja torstaisin on hyvin omaa aikaa kayda puntilla, kun pojat ovat koulussa ja iltaisin ehdin myos tekemaan omia juttuja ja harrastuksiani hyvin. Ja tietty viikonloppuisin on paljon omaa aikaa, jota voi viettaa yksin, kavereiden tai perheen kanssa.
Pieni koti-ikava on puskenut paalle. Valilla voimakkaammin, valilla ei ollenkaan. Kavereita ja perhetta on ikava. Ja minun pienta Misu-kissaani tietty! Onneksi yhteytta on helppo pitaa Skypen ja Facebookin avulla. Korttejakin olen lahetellyt, mutta niihin on vaikea saada vastauksia takaisin! Mutta kortteja on tosi kiva lahetella.
Myos blogin viimeiset lauseet ovat hankalia. Mika on hyva tapa lopettaa blogiteksti?
Rankka iltapaiva pedikyyrissa :)
Pari kaveria lahteny!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti