No niin nyt on sitten 9 kuukautta takana. Huhheijaa, kuinka uskomatonta. Kohta pitaa vissiin aloittaa pakkaaminen, etta paasee joskus kotia. Tanne lahtiessa se pakkaaminen jai turhankin viime tinkaan, joten kantapaankautta oppineena, voisin jo aloitella!
Suunnitelmana oli vahan kierrella syyskuussa tata Amerikan ihmemaata, kunhan saan taman au pair -vuoden ensin kunnialla loppuun. 92 paivaa, kunnes koittaa tiistai 3.9.2013 ja tyot loppuvat. Voi kylla olla, etta olen uuden au pairin kanssa tuon kyseisen viikon loppuun, jotta han sitten oppii talon tavoille ja on kivempi jatkaa sitten yksin. Mutta vahiin kay ennen kuin loppuu!!
Tama viikko ei hirveasti poikennut edellisesta. Logan oli vuorostaan mahataudissa, joten paivat menivat kotona oleillessa. Declan ei pitanyt siita, etta Logan sai enemman aidiltaan huomiota, koska oli kipea, joten Declan sitten paatti ihanana poikana riskata, kitista, itkea ja huutaa yhden illan. Ei ilmeisesti muistunut mieleen, etta aiti on myos Loganin aiti ja joskus aiti pitaa jakaa veljen kanssa. Varsinkin silloin, kun toinen poloinen on sairas..Kaikkea ei voi vaatia.
Lauantaina voitimme vierasottelun Portlandin Shockwavesia vastaan 14-26! Viela on jaljella yksi runkosarjaottelu ja sitten alkavata playoffit! Lauantain voiton myota varmistimme lohkovoiton! Go Majestics!!
Hyvalle lauantaille koitui kuitenkin huonompi loppu, kun kotikulmille palattuamme sain huomata, etta meidan mini cooper oli kuorrutettu kananmunilla. Joku aivan ihana ihminen oli paattanyt heitella sita raaoilla kananmunilla. Sitapa oli sitten sunnuntaiaamuna kiva pesta ja huomata, etta maalipinnassa on jalkia niista kananmunien iskuista. Hohhoijaa amerikkalaiset.. Niin turhaa, niin turhaa!
Mahtavuutta on se, etta minun oma aiti tulee tanne ensi keskiviikkona! Voitteko kuvitella! Naen aidin 9 kuukauden jalkeen! Aiti tulee Pekan kanssa ja meilla on kaikkea kivaa suunnitteilla. Baseball-ottelu ja aiti nakee minun viimeisen runkosarjapelin, illallinen Space Needlessa, road trip tieta 101 pitkin, Seattlen tutkimista ja San Francisco-visiitti! Ja mina saan pienen loman apinoista. On kylla niin paikallaan tuo pieni loma!
Paivat kun vahenevat, niin yha useammin on mielessa kotiinpaluu. Vahan pelottaa, mutta innolla odotan, etta paasen kotiin! Vahan myos tuottaa paan vaivaa kaikki mahdollinen, mita siella sitten odottaa. Asunto-, koulu- ja tyoasiat.. Kaikkea pitaisi miettia. Isi kylla sanoi, etta kaikki hoituu. Pitaa varmaan sitten uskoa, kun sanotaan. Ensimmaisena taytyy kuitenkin nukkua jet lag pois, joka luultavasti on paha. Mutta halataan sitten, kun tavataan!! :D See you later alligator! After a while crocodile!
Olkaa reippaita!
