Kiitos Seattle

Vika ilta... Vastahan minä lähdin kotoa syyskuun 4. 2012.

Au pair -vuoteni on lopuillaan. Vuosi on ollut mielettömän ja äärettömän huikea. En vaihtaisi mihinkään.  Paljon, paljon olen kokenut ja nähnyt. Ehkä vähän kasvanut ihmisenä. Haikeaa on jättää tämä elämä ja maailma taakse ja suunnata kohti uutta lukua elämässä.

Viimeisin viikonloppu kului Good bye -illallisten merkeissä ja viimeinen päivä kului pakkaamisessa. Sain kuin sainkin kaikki tavarat mahtumaan ja painorajoituksiin! Hyvä minä! Sunnuntaina jo herkistelin ihan kyyneliin asti, kun luin jäähyväiskortteja. Huomen aamu voi myös olla vaikea. On vaan haikeaa ja surullista jättää mölyapinat, Harper, host-vanhemmat, naapurit, kaverit, joukkue ja koko Seattle taakse. Onhan tästä kuitenkin ehtinyt tulla jo koti minulle.

En kuitenkaan suuntaa nenääni aivan vielä kotiin. Suuntaan sen Washington DC:hen, New Yorkiin ja Philadelphiaan. Tulen kyllä vähän myöhemmin kotiin! Kiva päästä reissuun taas! :)

Käsittämättömän kiitollinen olen koko vuodesta. Kaikista tapahtumista ja ihmisistä ja paikoista. En kuitenkaan sano hyvästejä tänne, koska en minä täältä kokonaan lähde ikinä. Vaikka en paikalla fyysisesti olisikaan, osa sydämestä kuuluu tämän jälkeen aina tänne ja aivan varmasti tulen vierailemaan täällä vielä ja pitämään yhteyttä näihin mahtaviin ihmisiin, joita olen tavannut. Sanon vain heippa!

Kiitos ja heippa Seattle! Apinat ja Otteliina kuittaavat!

Viimeisia viedaan

Olisi tasan kaksi viikkoa jaljella Seattlessa au pairina. Huhhuh... vuosi meni hirmu nopeasti. Perheen uusi au pairi on talla hetkella New Yorkissa training schoolissa, saapuu tanne perjantaina. Tama viikko meneekin omien tavaroiden roudaamisessa leikkihuoneeseen ja huoneen siivoamisessa uutta au pairia varten. Mista tuota tavaraa noin paljon on kertynyt vuodessa????

Kesa hujahti ohitse aivan kasittamattoman nopeasti. No sen kylla arvasin jo kevaalla, etta kesa tulee menemaan ohi ilman, etta edes huomaa. Heinakuun pojat olivat neljalla eri paivaleirilla, joten minulla oli aina aamupaivat aikaa kayda salilla reenailemassa. Toki heinakuun jalkeenkin olen reenaillut, mutta vahemman siihen on ollut aikaa taas. Elokuu tulla tupsahti myos yhtakkia... Ja yli puolen valinkin ollaan jo reippasti. Pienia hauskoja tapahtumia, kuten potkupalloa ja Amazonin kesapicnic. Picnicilla paasin pyorimaan Seahawksin kotiareenalle, ihan kentalle asti :) Potkaisin potkumaalin ja tapasin entisen Seahawksin pelaajan Lawyer Milloyn. Pariin otteeseen minua luultiin tuolla picnicilla Phillin vaimoksi, joten joudun sitten teravasti korjaamaan, etta "no, I'm a nanny!". Kesalla aika on kulunut paljon golf clubin uima-altaalla poikien kanssa. Viimeisia opintopisteita myos suoritan (huomenna loppuu) ranskan kurssilla. Vahiin kay ennen, kuin loppuu...

Keskiviikkona 4.9. lennan Philadelphiaan, jossa asuu isan serkku Olli perheineen. Sielta otan junan Washington DC:hen, kunhan olen ensin jattanyt miljoonat laukkuni Ollin luo turvaan. DC:ssa asuu host-aitini sisko, jonka luona vietan noin viisi paivaa ja sitten suuntaan nenani New Jerseyhin. Siella asuu puolestaan host-aitini veli Tony perheineen. Vietan siellakin noin viisi paivaa. He asuvat noin 30 min junamatkan paassa New York Citysta, joten kayn siellakin taas ihmettelemassa maailman menoa. Kovin tarkkaa matkasuunnitelmaa minulla ei viela ole tuolle matkustukuukaudelle, mutta eikohan katsottavaa ja tutkittavaa loydy tuolta itarannikolta! Viela New Jerseyn jalkeen palaan Philadelphiaan viettamaan aikaa Ollin perheen kanssa. Kotiin tulen sitten joskus ;)

Hyvin on sekalaiset tunteet kotiinlahdosta. Jannittaa, olen iloinen, odotan kovasti, mutta sitten taas on haikeaa, pelottaa ja jannittaa eri tavalla. Haikeaa on jattaa kaikki kaverit, host-perhe ja jenkkielama tanne. Tamakin on jo vuoden verran ollut koti minulle, niin onhan tahan jollain tapaa myos kiintynyt. Mutta aikansa kutakin! Niinkuin host-vanhemmillekin sanoin, taytyy lahtea kotiin opiskelemaan, toihin, pelaamaan palloa ja rakentamaan talo. Rakennushommiin siis... :D

Kuvia en jakele nyt taalla, facebookista loytyy kylla ja paljon:
https://www.facebook.com/Ode1005

Hukkasin tuon meidan koiran yksi paiva.. autoon. Tohelo oli hypannyt sinne, kun ovi oli auki, enka huomannut koiraa takimmaisilla takapenkeilla (auto on siis mini van) ja laitoin oven kiinni. No mina sitten etsin Harperia reilut 20 min ennen, kuin tajusin, etta se kokottaa autossa... Hyvassa jemmassa!

Taytyy tasta nukkumaan kompia. Huomenna taysi paiva apinoiden kanssa ja viimeinen ranskan tunti. Yritan kovasti kirjoittaa viela viimeisella viikolla ennen, kuin lahden itarannikolle seikkailemaan. Nama viimeiset viikot menevatkin pakkaamisessa ja Annan opettamisessa talon tavoille.

Katselemme jalleen! Olkaa reippaita! Kohta nahdaan ja ollaan nenat vastakkain!

Kesan hulinaa

Sanonko taas? No sanon. Aika se vaan vierii hurjaa vauhtia eteenpain!! Kuukausi jo vierahtanyt siita, kun aiti ja Pekka lahtivat kotiin. 7 viikkoa toita jaljella! Sitten pieni-hurja-reissu itarannikolle katsastamaan Washington DC, New York/New Jersey ja Philadelphia.

No jos vahan paloin :)

Apinat altaalla

Kesan mittaan on ollut jos jonkin moista hulinaa, menoa ja meininkia. Joukkueen kanssa vietimme juhannuksena hauskan illan juhlistaen joukkueelaisteni Rachel Goren ja Campy Campolon lahtoa Team USA:n kanssa Suomeen naisten jenkkifutiksen MM-kisoihin. Tein tytoille pienet (4 sivua) Suomi-info-paperit, jotta eivat ole aivan ulapalla siita, mihin ovat matkaamassa. Facebook-kuvia seuratessani huomasin, etta olisi ehka pitanyt lisata muutama muukin juttu papereihin. Tytot olivat ihmetelleet mm. pistorasiaa, ostoskarryja, Hesburgeria, liikennemerkkeja yms. Ja nakkikastike ei reissussa maistunut jenkeille, mutta onneksi tuttu McDonald's pelasti nalkakuolemalta. :)


Kesakuun 24. paiva host-perheeni entinen au pair, Monica Tanskasta, tuli kahden viikon vierailulle. Aluksi vahan jannitin, etta miten pojat suhtautuvat siihen, etta toinenkin au pair pyorii ymparilla, mutta kaikki sujui oikein hyvin ja meilla oli erittain hauskaa koko kaksi viikkoa.
Lauantaina 29.6. lahdimme aikaisin aamulla Kaliforniaan Disneylandiin! Pojat eivat tienneet mitaan koko reissusta, joten matka oli YLLATYS pojille! :) Ja voi, etta mina itse olin onnellinen! Aina olen halunnut Disneylandiin ja nyt viimein 22-vuotiaana paasin! Seka Disneyland etta California Adventure Park olivat mita mahtavimmat ja hurmaavat! Hauskoja ja hurjia laitteita, Ruususen linna, satuhahmoja, prinsessoja, vareja, tanssia, musiikkia, ilotulituksia, vesi-valoshow jne jne. Sain elaa ihan taysin kuplassa kolme paivaa!
Itse reissu kesti nelja paivaa, mutta kavin sunnuntaina 30.6. katsastamassa Los Angelesin. Tapasin myos Jannican, joka lahti samaan aikaan au pairiksi, kuin mina. Oli hauskaa tavata 10kk:n jalkeen!

Walk of Fame

Hollywood sign

Se on Mikki Hiiri!

Disneyland!

Mun tuleva talo nayttaa talta.

California Adventure Park

World of Color

Yovalaistuksessa :)

Se on vaan lumoava

Aku tykkas minusta :)

Ruusunen <3

Kotiinpaluun jalkeen tavallinen arki ei jatkunut aivan heti, koska 4.7., itsenaisyyspaiva, 4th of July, oli tulossa. Torstaiaamuna lahdimme Snoqualmien keskustaan paraatiin ja keskustassa oli myos 4th of July -tapahtuma pomppulinnoineen, popcorn- ja hattarakojuineen, poliisiautoineen, paloautoineen, poniratsastuksineen yms yms. Hupaisa kokemus! Illalla grillasimme naapureiden kanssa yhdessa, lapset ampuivat pienia papatteja, aikuiset vahan isompia papatteja ja katselimme isompaa ilotulitusta mukavalla tunnelmalla.

Pojat valmiina paraatiin

3 au pairia, Monica, Chevy ja mina

Paraatia :)

Oli vissiin hyvat ruuat pojilla

Ei poikia hairinnyt mun pelleily

Olin hirmu hyva hamsteri!

Ja ULOS!

Illan grillausjuhlat

Heinakuun ajan pojat eivat mene ollenkaan kouluun, vaan kayvat kesaleireilla nelja viikkoa. Ensimmaisen viikon pojat olivat urheiluleirilla, jossa saivat pelata jalkapalloa, lippupalloa ja baseballia. Toisella viikolla pojat menevat kalastusleirille! :D Luvassa ovat myos tieteisleiri ja merirosvoleiri! YARR!!

Muuten elama taalla on sujunut tavalliseen tapaansa. Pojat apinoivat valilla hurjasti, mutta osaavat myos olla suhteellisen ihmisiksi noin 5 minuuttia kerrallaan. Lauantaina 13.7. vietimme joukkueen kanssa kauden 2013 paattajaiset grillauksen merkeissa. Oli mielettoman ihanaa nahda taas joukkuekavereita ja viettaa rento kesapaiva heidan kanssaan! I'm so going to miss them!
Jaljella olevia tyopaivia tulee laskettua ahkeraan. En voi kieltaa, ettenko odottaisi kotiintuloa kovasti. Reilun kuukauden sisaan pitaisi tulla tieto kotilentopaivasta. Kuuden viikon paasta saapuu host-perheeni uusi au pair Suomesta, Anna. Olen Annan kanssa hanen ensimmaisen viikon taalla paikalla, jotta Anna oppii talon ja poikien tavat ja aikataulut yms. Minun taytyy oikeasti aloittaa pakkaaminen piakoin, jotta se ei jaa taas viime tippaan. Tanne lahtiessa aloitin pakkaamisen 6 tuntia ennen lahtoa. Paniikkihan siina tuli ja nyt taalla ei ole edes aiti auttamassa! Parempi siis aloitta erittain hyvissa ajoin.
Numeroita loppuun: 2 au pair tapaamista jaljella, 7 viikkoa toita, 16 kenkaparia tuotavana kotiin, 10 tuntia ranskankurssia jaljella, 45 viikkoa reissua takana, 26GB kuvia ja videoita reissusta tahan mennessa, 163 paivaa jouluun ja ainakin 596 345 921 584 kokemusta rikkaampana viettelen viimeiset kuukaudet rapakon takana.

Halataan, kun tavataan ja olkaa reippaita!

Mamma kavi kylassa :)

Noin hirmu akkia vierahti kaksi viikkoa, kun aiti ja Pekka kavivat taalla. Oli hirmu kivaa nahda heita! Suomea oli hassua ja valilla hiukan vaikea puhua :)

Keskiviikkona 5.6. kavimme poikien kanssa hakemassa aitin ja Pekan lentokentalta :) Pojatkin kovasti odottivat heita. Seuraavat paivat puuhailimme kaikkea: kiipesimme Rattlesnake-polkua pitkin yhden vuoren paalle (huikeat maisemat!), Logan oppi ajamaan pyoralla, kavimme host-perheen kanssa illallisella Space Needlessa, aiti naki minun pelaavan jenkkifutista Amerikassa, kavimme ihmettelemassa baseball-ottelua ja Seattlen kivoja nahtavyyksia.

Snoqualmie falls

Go Logan!

Pieni Majestics-fani!

Tytto ja sen aiti

Jannaa tama baseball

Iso peikko ja turistit

Rattlesnake

Ei Harper uinut

Maanantaina 10.6. lahdimme pienelle road tripille Oregoniin. Ajoimme kuuluisaa 101 valtatieta Lincoln Cityyn, jossa yovyimme. Matkan varrella nakyi huikeita maisemia. Tiistaina ajoimme Portlandin kautta kotiin. Poikkesimme matkanvarrella Outlet-ostoskeskuksessa ja minulle loytyi uusi matkalaukku! Teimme myos pienen mutkan, jotta naimme Multnomah-putoukset. Oli mahtava paikka :)

Keskiviikkona vietimme paivaa Seattlessa. Kavimme Underground Seattlessa. Seattlen vanha kaupunki on hautautuneena uuden Seattlen alle ja kierroksella nakyi huikeita paikkoja ja opimme paljon Seattlen historiasta. Sitten vain kiertelimme Seattlen keskustassa :)

Astoria-Megler Bridge

Seaside

 

Road 101

Multnomah Falls

Underground Seattle

Paikallisopas

Torstaina 13.6. lensimme San Franciscoon! Tosin lento oli reilut 2 tuntia myohassa, joten pitkaan joutui pelaamaan Angry Birdsia lentokentalla. San Franciscossa pyorimme turisteina ympari ihanaa kaupunkia: Alcatraz, Fishermans Warf, Pier 39, Golden Gate Bridge, Cable Car-ajelut jne. Tapasin myos ranskalaisen au pair-kaverini Joanin. Oli hullun mukavaa viettaa hauska paiva San Franciscossa Patongin kanssa! Toivottavasti viela joskus paasen kavelemaan San Franciscon mielettoman jyrkkia katuja.

Karuselli Pier 39:lla

Turistit

China Town

Ihanan jyrkka :)

Turisteja Caple Carissa

Turisti

Golden Gate Bridge

The Rock

Maanantaina 17.6. oli paluu arkeen, vaikka aiti ja Pekka taalla viela olivatkin. Tiistaina grillasimme perheelle ihanan paivallisen kiitokseksi kaikesta. Sitten keskiviikkona 19.6. vein poikien kanssa aitin ja Pekan lentokentalle, josta heidan kotimatkansa alkoi.

Minullapa tuo kotilentomatka on viela edessapain. Pikkuisen aikaa viela saan pyoria taalla maapallon toisella puolella. Sitten tulen KOTIIN! Olkaa reippaita!

3/4

No niin nyt on sitten 9 kuukautta takana. Huhheijaa, kuinka uskomatonta. Kohta pitaa vissiin aloittaa pakkaaminen, etta paasee joskus kotia. Tanne lahtiessa se pakkaaminen jai turhankin viime tinkaan, joten kantapaankautta oppineena, voisin jo aloitella!

Suunnitelmana oli vahan kierrella syyskuussa tata Amerikan ihmemaata, kunhan saan taman au pair -vuoden ensin kunnialla loppuun. 92 paivaa, kunnes koittaa tiistai 3.9.2013 ja tyot loppuvat. Voi kylla olla, etta olen uuden au pairin kanssa tuon kyseisen viikon loppuun, jotta han sitten oppii talon tavoille ja on kivempi jatkaa sitten yksin. Mutta vahiin kay ennen kuin loppuu!!

Tama viikko ei hirveasti poikennut edellisesta. Logan oli vuorostaan mahataudissa, joten paivat menivat kotona oleillessa. Declan ei pitanyt siita, etta Logan sai enemman aidiltaan huomiota, koska oli kipea, joten Declan sitten paatti ihanana poikana riskata, kitista, itkea ja huutaa yhden illan. Ei ilmeisesti muistunut mieleen, etta aiti on myos Loganin aiti ja joskus aiti pitaa jakaa veljen kanssa. Varsinkin silloin, kun toinen poloinen on sairas..Kaikkea ei voi vaatia.

Lauantaina voitimme vierasottelun Portlandin Shockwavesia vastaan 14-26! Viela on jaljella yksi runkosarjaottelu ja sitten alkavata playoffit! Lauantain voiton myota varmistimme lohkovoiton! Go Majestics!!
Hyvalle lauantaille koitui kuitenkin huonompi loppu, kun kotikulmille palattuamme sain huomata, etta meidan mini cooper oli kuorrutettu kananmunilla. Joku aivan ihana ihminen oli paattanyt heitella sita raaoilla kananmunilla. Sitapa oli sitten sunnuntaiaamuna kiva pesta ja huomata, etta maalipinnassa on jalkia niista kananmunien iskuista. Hohhoijaa amerikkalaiset.. Niin turhaa, niin turhaa!

Mahtavuutta on se, etta minun oma aiti tulee tanne ensi keskiviikkona! Voitteko kuvitella! Naen aidin 9 kuukauden jalkeen! Aiti tulee Pekan kanssa ja meilla on kaikkea kivaa suunnitteilla. Baseball-ottelu ja aiti nakee minun viimeisen runkosarjapelin, illallinen Space Needlessa, road trip tieta 101 pitkin, Seattlen tutkimista ja San Francisco-visiitti! Ja mina saan pienen loman apinoista. On kylla niin paikallaan tuo pieni loma!

Paivat kun vahenevat, niin yha useammin on mielessa kotiinpaluu. Vahan pelottaa, mutta innolla odotan, etta paasen kotiin! Vahan myos tuottaa paan vaivaa kaikki mahdollinen, mita siella sitten odottaa. Asunto-, koulu- ja tyoasiat.. Kaikkea pitaisi miettia. Isi kylla sanoi, etta kaikki hoituu. Pitaa varmaan sitten uskoa, kun sanotaan. Ensimmaisena taytyy kuitenkin nukkua jet lag pois, joka luultavasti on paha. Mutta halataan sitten, kun tavataan!! :D See you later alligator! After a while crocodile!

Olkaa reippaita!

Typera viikko

Aina ei voi olla hyva viikko. No tama viikko todellakin oli sielta huonoimmasta paasta.

Maanantait todistetusti eivat ole parhaimpia paivia muutenkaan, joten se meni siina miten meni. Tiistaina Declan alkoi oksentamaan heti, kun olin hakenut pojat koulusta. Ja tietysti oksenti autoon. Ja sen jalkeen noin miljoona kertaa.. sekosin laskuissa jossain vaiheessa. Keskiviikko sitten menikin kotona oleillessa poikien kanssa. Kukaan ei enaan oksentanut, mutta itselle alkoi flunssa puskea paalle. Torstaina oloni ei kohentunut, paheni ja joudin ranskan tunnin jattamaan valiin, koska kuume nousi. Ja Declan oksenti taas koulun jalkeen muutaman kerran. Onkohan poika allerginen koulunkaynnille? No perjantaina sain huilia aamupaivan ja se helpotti. Kukaan ei myoskaan oksentanut enaan. Lampo minulla nousi ja laski ja nousi ja laski koko paivan.

Sitten onneksi alkoi jo viikonloppu. Meilla oli vieraspeli Everett Reignia vastaan. Voitimme pelin 35-0 ja olemme siis edelleen voittamattomia runkosarjassa!! :) Go Majestics!! Jotain positiivista tahan viikkoon!

Sunnuntai on tassa mennyt vain kotona lusmuten ja niistellen. Toivottavasti ensi viikko on huomattavasti parempi. Huomenna maanantaina 27.5. on Memorial Day. Toivottavasti myos minulla on vapaapaiva.

Olkaa reippaita ! Tj 100 tyopaivaa!!  Sataset paukkuu!

Kevaan hulinaa

Voi nena, etta kevat on hujahtanut nopeasti tahan pisteeseen, jossa se on nyt. Ei ehdi edes kirjoitteleen tanne! Taytyy nyt sitten paikata tama ja kirjoittaa kaikki kuulumiset kevaan menoista.

Maaliskuu kului reenatessa ja tavallista arkea viettaen Loganin ja Declanin kanssa. Kunnes koitti 22. paiva! Lahdimme host-perheeni kanssa Havaijille! Havaiji oli aivan mieleton! Kaunis, lammin ja kuuma, upeita hiekkarantoja, aaltoja, merta ja nahtavyyksia! Ainut pieni miinus lomassa oli se, etta pojat olivat aikamoisia apinoita koko reissun ajan. Varsinkin Declan. Kaytannossa kokoajan Declanin piti valittaa, itkea tai tehda pahojaan. Minullakin meni hermot muutaman kerran.. Mutta en sen enempaa antanut apinoiden hairita minun Havaiji-matkaani. :)
Havaijilla kavin Pearl Harborissa, mahtava paikka! Waikikissa oli upea International Market place, North Shoressa mahtavat aallot Sunset Beachilla ja Dolen vanhalla ananasfarmilla opin uusia juttuja ananaksista ja sielta olisi voinut ostaa mita tahansa ananaksesta tehtya. Hauska paikka! Kavin myos surffaamassa. Havaijin palomiehet jarjestavat surffauskursseja. Se oli jotain aivan mielettoman huikean hauskaa! Vietimme myos hauskan paasiaisen perheen kanssa. Naille jenkkilapsille paasiainen on hyvin pitkalle sita, etta paasiaispupu kay yolla piilottamassa paasiaismunia. Sunnuntaiaamuna niita sitten etsimaan. Vahan haikein mielin piti lahtea Havaijin auringon alta takaisin Seattlen sateiseen kevaaseen.

Mutta sateet paasivat unohtumaan hyvin nopsaan, koska joukkueemme ensimmainen peli oli 6.4. Utahin Jynxia vastaan kotona. Tarkean avausottelun voiton vei meidan oma ihana joukkue Seattle Majestics 48-18!!
Huhtikuussa pelasimme myos voitokkaat ottelut Portlandin Fillieseita (34-0), Tacoma Traumaa (40-0) ja Portland Shockwavesia (27-7) vastaan! Go Majestics!!
Huhtikuussa aloitin ranskan kurssin. Bonjoir vaan!!

Toukokuussa laitoin simat vapuksi ja kerroin host-perheelleni suomalaisesta vapusta. On aina hauskaa kertoa suomalaisesta kulttuurista. Sitten pitikin alkaa suunnittelemaan synttareita. Ihana synttarit saatiikin jarjestettya minulle! Prinsessa-teemalla tietysti! Oli ihana paiva. Itse leivoin kakun! Oma aiti neuvoi!
Lauantaina 11.5. pelattiinkin peli Sacramenton Sirenseja vastaan. Meidat oli nimetty otteluun altavastaajiksi, mutta me vastasimme nimeen voittamalla ottelun 42-21!!

Johan paastiinkin sitten tahan paivaan. Aitienpaiva. En paassyt oman aitin luona nyt kaymaan. Tai mummojen luona. Mutta ajatuksissa olitte mamma ja isomammat! <3

Kuvia Facebookissa:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10201187540720714.1073741836.1536372727&type=1
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10201018819702794.1073741833.1536372727&type=3




Olkaa reippaita!