Sivut

tiistai 11. syyskuuta 2012

New Yorkista Seattleen

New York on aivan mahtava kaupunki!

Aivan sanoin kuvailematon. Ihan super uskomaton! Se pitaa kaikkien kokea. Suosittelen vahvasti.
Mutta.. Oli aika jattaa Iso Omena ja suunnata nena kohti ikivihreaa Seattlea. Lauantaina 8.9. kone kohti Seattlea lahti klo 12.25 New Yorkin aikaa. Koneesta nain viela viimeisen vilkaisun New Yorkista ja kaikista sen pilvenpiirtajista ja lumoavasta Vapaudenpatsaasta. Sitten kone nousi pilvien paalle.

Seuraava nakyma, mika lentokoneen ikkunasta avautui oli Chicago. Kone teki siella valilaskun, ja en tieda oliko lentajalla henkilokohtaisia ongelmia vai koneessa vikaa, mutta lentomme myohastyi melkein kaksi tuntia. Se oli arsyttavaa..

Onneksi lentomatka jatkui ja katselin matkalla ikkunasta maisemia ja vuoria ja pilvia.. Misua tuli ikava ja omaa kotia hiukan myos. Kun lahdin kotoa maanantai-iltana 3.9., se oli viimeinen kerta, kun siita asunnosta lahdin. Viimeiset vilkaisut huoneisiin, hali aitille ja ovi kiinni. Itkuhan siina tuli sitten.

Viimein, noin 10 tunnin matka New Yorkista Seattleen alkoi olla ohitse. Bongasin heti tuon kuuluisan Space Needlen. Ja seuraavaksi etsin jenkkifutis-stadionin. Sitten alkoi jannittamaan oikein kunnolla. Kohta tapaisin host-perheeni ja kaksospojat.

Aiti Gabby ja Declan olivat laukkuhihnojen luona odottamassa. Logan tuli pikkuisen myohemmin paikalle edellisen au pairin Monican kanssa. Logan heitti heti ekana yla vitoset minulle, mutta Declan oli pikkuisen ujo, koska oli juuri herannyt paikkareilta. Sain ilmapalloja, tervetuloa-kyltin ja ruusuja. Saavuimme Snoqualmieen ja pojat esittelivat minulle talon. Minulla on taalla oma huone ja oma kylpyhuone.

Sunnuntaina 9.9. totuttelin uuteen ymparistoon ja kavin Gabbyn kanssa kaupassa nayttamassa hiukan, etta mita yleensa syon. Kavimme illalla syomassa Snoqualmien keskustassa ravintolassa, jonka nimea en nyt tietenkaan muista.. Hyvia ribseja ainakin oli!

Uni tuli erittain hyvin illalla, koska pieni jet lag painoi paalle.

Tanaan maanantaina 10.9. oli sitten ensimmainen oikea tyopaiva. Monica on taalla minun kanssani taman viikon ja opettaa ja nayttaa minulle juttuja ja tapoja. Pienta totuttelemista kaikkeen, mutta kylla tama tasta! Pojat ovat sopoja ja ihania. Uskovatkin tosi hyvin, mita sanotaan. Naapurissa asuu muutama poika, jotka ovat olleet ihan ihmeissaan siita, etta pelaan jenkkifutista. Erityisesti naapurin poika Moore, joka on oikeasti ihan odottanut minun saapuvan tanne. Heti ekana tulivat kysymykset: mika on paras joukkue taalla ja missa itse pelaan. No ekaan kysymykseen en oikein viela osannut vastata.. Ehka loydan sen lempijoukkueenkin talla matkalla.

Seattle on kylla todella kaunis kaupunki. Vuoret tassa ymparilla ovat tosi mahtavan nakoisia ja kauniita. Tallaa saattaa tavata jopa karhun kadulla! Ne tulevat syomaan roskiksita ruuan jatteita, jos unohtaa roska-astian tielle. HUI!

Mutta, palailen asiaan taas! Tassa nyt pikkuisen ajatuksia ja kuulumisia taas. Hyvaa yota ja huomenta!






2 kommenttia:

  1. Voisin kuvitella et sulle käy vielä vahinko ton roskiksen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ihmettelis ite yhtaan jos tulisin karhun syomaksi....

      Poista